Espoon historia

Espoon historia on monimuotoinen, vaiheikas ja rikas, mistä on vieläkin havaittavissa tiettyjä merkkejä, esimerkiksi keskellä uutta rakennelmaa voi olla vanhan kivisillan rippeet. Ensimmäisten asukkaiden arvellaan saapuneen alueelle noin 9 000 vuotta sitten, mutta fyysisiä todisteita asutuksesta on vasta noin 1 000 vuotta sitten ennen ajanlaskun alkua. Kivikauden asutuksia on löydetty useista paikoista ja sekä varhaismetallikauden, että esiroomalaisen rautakauden merkkejä on runsaasti. Rautakaudelta asti on säilynyt esimerkiksi esineitä, joiden ajatellaan olleen osa muinaispukuja, joita paikalliset naiset käyttivät.

1100-1300-luvut

1100-1200-luvuilta alkaen alueelle muutti uusia asukkaita, lähinnä Ruotsista ja tämän takia sen nimi on saanut alkunsa Ruotsin kielestä. Nimi voidaan havaita vanhoissa kirjoituksissa jo vuodesta 1432 alkaen. Espoon omassa vaakunassa komeilee kruunu, mikä todennäköisesti on viitannut kaupungissa sijaitsevaan kuninkaankartanoon, ja hevosenkenkä puolestaan on kertonut kyyditysvelvollisuudesta, jonka Kuninkaantien varrella olleet pitäjät omasivat. Suomen keskeisin historiallinen maantie onkin juuri tämä Kuninkaantie ja se on rakennettu 1340-1350-luvuilla.

1400-luku

Omaksi kunnaksi Espoo muuttui 1400-luvulla. Sitä ennen se oli ollut Kirkkonummen alaisena, mutta vuonna 1868 perustettiin myös kirkosta erillinen kunnallishallinto. Espoossa sijaitsee Tuomiokirkko, mikä on sekin saanut alkunsa 1400-luvulla ja 1480-luvulta peräisin olevat vanhimmat osat ovat vieläkin pystyssä. Tämän kirkon ja sen lähellä olevan rautatieaseman ympärille alkoi muodostua Espoon keskus.

1900-2000-luvut

1920 – luvulla Espoossa oli alle 9 000 asukasta ja suurin osa näistä oli ruotsinkielisiä. Maatalous oli suurin työllistäjä ja muutoksia kuntarakenteessa tapahtui jo silloin. 1920-1940-luvuilla Kauniainen erotettiin Espoosta ja näiden välinen raja vahvistettiin. Välittömästi tämän jälkeen kaupungin kasvu kiihtyi huimasti ja se muuttuikin kauppa-, palvelu- ja teollisuuskaupungiksi. Koska Suomen pääkaupunki Helsinki sijaitsi niin lähellä, saatiin sieltä runsaasti työvoimaa Espooseen ja tämä auttoi kasvattamaan kuntaa.

Kaupungin nimityksen Espoo sai vuonna 1972. Runsain kasvu koettiin kuitenkin vuosien 1950-2000 välillä. Näiden vuosien aikana asukasmäärä kasvoi vaivaisesta 22 000 jopa 210 000 henkilöön ja samalla kunnan ruotsinkielinen väestö väistyi suomenkielisen väestön tieltä. Espoolla on siis ollut pitkä taival kiviajan asutuksesta aina nykyiseen moderniin malliinsa, eikä kehitys ole mistään kohtaa päättynyt tai pysähtynyt vieläkään.

Leave a Reply